Tuntuu niin vaikealta aloittaa kertomukset ehkä elämäni matkasta. Matkaan lähdettiin tätä kirjoittaessa tasan neljä kuukautta sitten. Ja tasan kolme kuukautta sitten palasin takaisin kotiin.
Matka oli siis ensimmäiseni Amerikan Yhdysvaltoihin ja aloitin suoraan mistäs muustakaan kuin Alaskasta. Tuo Teksasiakin suurempi osavaltio, jossa kovin moni ei ole päässyt käymään - ei edes yhdysvaltalaiset itse. Mutta minäpä olen.
Olen asunut paikallisten luona Anchoragessa ja Juneaussa. Olen juhlinut alaskalaisissa häissä. Olen syönyt Homer Spitin rannalla kuningasravun jalkoja. Olen telttaillut Exit Glacier -jäätikön vieressä sekä Denalin kansallispuistossa. Olen ihastellut Juneaun kaupungin kauniita taloja ja henkeäsalpaavia maisemia. Olen nähnyt karhuja ja ryhävalaita. Ja niin paljon kaikkea, että rinnassa puristaa.
Aloitan matkakertomukseni nyt kuitenkin Denalin kansallispuistosta. Se ei ollut matkan ensimmäinen kohde, mutta nyt on aika aloittaa jostakin. En tiennyt Alaskasta etukäteen juuri mitään, mutta Denalin kansallispuiston tiesin - ainakin nimeltä. Tarkemmin tiesin kansallispuistossa sijaitsevan vuoren Mount McKinleyn, jonka nimi vastikään palautettiin alkuperäiseen muotoonsa eli Denaliksi. Siksi odotin kovasti kansallispuiston näkemistä ja siellä telttailua. Denalissa vietimme kaksi yötä, kansallispuiston virallisilla leirintäalueilla.
Olimme Denalissa toukokuun loppupuolella eikä vierailusesonki ollut vielä virallisesti alkanut. Kansallispuistoon sisälle kulkee yksi tie, joka oli vasta aukeamassa talven jäljiltä. Alkuosa tiestä oli kuitenkin jo auki turistibussin eli mummobussin kyydissä.
Meillä kävi mieletön mäihä, sillä onnistuimme näkemään Mount Denalin kaukaisuudessa pilvien takaa. Suurin osa vierailijoista ei tätä Yhdysvaltojen korkeinta vuorenhuippua omin silmin pääse todistamaan, sillä yleensä huippu on pilvien peitossa.
Bussin suojista näimme myös hirviä ja karibuja, joita mummot ihmeissään kuvasivat. Tosin niin minäkin, sillä en ole käynyt koskaan Lapissa ja nähnyt siellä poroja. Maisemat tosiaan muistuttivat paljon Lappia tai niin matkakumppanini väittivät. Tosin Lapissakaan ei taida ihan näin jylhiä maisemia olla. Niin tai näin, kaunista oli.
Denali oli hämmentävä. Toisaalta niin villi, upea, avara, henkeäsalpaava ja toisaalta niin turisti. Denali taitaa olla Alaskan vieraillumpia kohteita ja sen kyllä huomaa. Onneksemme virallinen sesonki alkoi vasta päivä poistumisemme jälkeen, mutta olihan niitä turisteja silti yllin kyllin. Kansallispuistona kaikki toimi kuitenkin kuten piti ja leirintäalueet olivat hyvin pidettyjä niin kuin valtion ylläpitämät kansallispuistot muutenkin.
Denalissa todella tuntui kuin olisi Avarassa luonnossa.
